ROMAANI LAPIN SUURESTA TAIDEMAALARISTA

Tämä on romaani Reidar Särestöniemestä. Reitarin äiti Alma laulelee Siionin virsiä ja isä Matti Kansainvälistä. Poika tarkkailee värisävyjä ympärillään ja soittaa mandoliinia. Kerran hän rakentaa Ounasjoella lautan, lähtee seilaamaan ja luulee päätyneensä maailman rannalle. Reitari opiskelee Leningradissa ja matkustelee kuin pirun ajamana ympäri maailmaa. Vihdoin hän löytää tyylinsä. Hänestä tulee taidepiirien kummastus, kuuluisuus, kommunisti joka rakastaa rahaa ja piilottaa sitä jenkkikassiin. Hänen juhlissaan käyvät Mukka, Paasilinna, Palsa, Polttila ja presidentti. Taiteilija on lopulta avoin mysteeri, jota oma veli kadehtii, äiti ymmärtää, taidepiirit vihaavat ja rakastavat.

Tämän romaanin tyylilaji on fantastistinen karnevalismi. Sosiaalisuus ja rakkaus liittyvät aina ruokaan, tavalla tai toisella. Koko ajan leivotaan leipää tai pullaa tai valmistetaan ruokaa, klimppisoppaa, verikakkoja, poronkakkaroita. Syödään liharuokia, jotka ovat pienissä, helposti jaettavissa yksiköissä. Toisinaan, varsinkin raskaina aikoina, ruoka tarjoillaan isoina paloina, kuten kokonaisen poronpaistin muodossa. Rakkauden ilmenemismuotona syöminen sivuuttaa seksuaalisuuden. Hilloja on saavitolkulla, nurkat täynnä, samoin verenpunaisia puolukoita.

HS Kulttuuri 19.10.2002 Antti Majander

Näkökulmatekniikan avulla hän luo paitsi miehen myös hänen paikkansa, Kittilän Särestön ja miksei koko villin pohjolan henkistä maisemaa. Tällaiset psykofyysiset viritykset Liksom osaa, kuten jo hänen 1980-luvun ensimmäistä pätkiskokoelmistaan nähtiin. Siirtyminen laajempiin kokonaisuuksiin ei ole sujunut kitkatta, mutta Reitari kestää kyllä. Minusta paremmin kuin moni elämäkertaelokuva, joita kotimaiset ohjaajat pusaavat nyt kilvan.