Nainen. Kylä, kaupunki, kartano. Maa. 

Pienen kirkasvetisen kosken rannalla on kahdeksan talon kylä. Vain yhdessä mökissä tuikkii himmeä valo kuin lohtuna ja muistutuksena siitä, että elämää on vielä. Talo, joka oli joskus ollut täynnä väkeä ja elämää, on nyt kylmä ja hiljainen. Nainen kuuntelee kuohuvan kosken raskasta pauhua. Hän ajattelee kosken rannalla vaappuvia sateiden paisuttamia ranta-aittoja ja kattonsa kadottanutta venevalkamaa. Hän antaa ajatustensa kulkea joen toiselle rannalle. Sieltä alkaa hoitamaton metsä, siellä on soita ja rämeitä, vanhoja niittyjä, hylättyjä hakoja ja pensoittuneita laitumia. Hän kuulee kuinka lahonneiden navettarakennusten takana huojuva koivumetsä rahisee. Hänestä tuntuu oudolta, että hän on syntynyt täällä, että hän on elänyt lapsuutensa tässä talossa, jonka ikkunanlaudoilla silloin kukkivat verenpisarat, atsaleat ja joka on syytöksiä täynnä. Hän kävelee sisään ja sytyttää valot.

---

 Tekstinäyte

---

Elämää pikakelauksella vauhdin maailmassa Rosa Liksom palasi vanhan leipälajinsa lyhytprosaan pariin

* Hänen vino, lakonisesti viritetty ja hirtehisesti nihiloiva maailmakuvansa on tuntunut tutulta, jopa omalta. Se ei ole kuitenkaan tehnyt hänen proosastaan mitenkään tuttua ja turvallista. Yllätyksellisyys on aina ollut elimellinen osa hänen väärentämätöntä kirjailijanluonnetaan. Siksi hän on urallaan ehtinyt myös kokeilla monia erilaisia kirjallisia genrejä aina satukirjoista ja taidekirjoista romaaneihin ja näytelmiin. Yllätys onkin, että hän palaa nyt katkelmalliseen lyhytproosaan, jonka hän toi suomalaiseen kirjallisuuteen 1980-luvun puolivälissä. Tässä mielessä pieni ja ketterä, noin 130-sivuinen lyhytproosasta rakennettu tekstikokoelma Maa pukkaa väkisinkin innostuksen punan kasvoille. Tätä on odotettu. Ja tässä se vihdoin on. Hiphurraa. *  HS Kulttuuri 19.8.3006 Jukka Petäjä

”… pitää muistaa, että Rosa Liksom on jo klassikko. Hän toi kirjallisuuteen sekä lyhyen vauhdikkaan pikaelämän että murteen. Siinä on jo yhdelle kirjailijalle aivan tarpeeksi.” Matti Mäkelä, Aamulehti

”… Maan yleissävy on alakuloisen kaunis. Liksomin tuotanto ei ole kulkenut ollenkaan rauhaisasti, pikemminkin karhean vauhdikkaasti…” Lasse Koskela, Parnasso

”Maa on hyvä ja ehkä rikkeettömämpi kuin moni Liksomin aiemmista kokoelmista…” Karo Hämäläinen, Suomen Kuvalehti

”Lyhyet tarinat ovat kuin psykologisia still-kuvia teatteriesityksistä. Lopussa on usein yllätys.” Marja-Liisa Lappalainen, Ilta-Sanomat

”Rosa Liksom osaa irvokkuuden, ylilyönnin ja äärimmäisten keinovarojen käytön. Ärsyttämisen pahalle haiseva hammasrivi puree hyvin ja tehokkaasti.” Matti Saurama, Uutispäivä Demari

”Tarinoista kootuva Maa on merkkiteos. (...) Rosa Liksom on olennaisesti kiinni ajassa ja hänen näkökykynsä niin sanotun hyvinvoinnin kääntöpuolelle on tarkka ja terävä. (...) Puhumattakaan siitä, että Liksomin kieli on puhdasta kultaa. Hän on – ehdottomasti – ei vain Suomen, vaan myös eurooppalaisen kirjallisuuden keskiössä.” Pauliin Siekkinen, Keskisuomalainen