Onneksi on lastentarha. Sinne saan viedä lapset heti aamukuudelta. Ja minä vien. Kun olen luovuttanut ne valtion turvalliseen hoitoon, kiiruhdan kauppoihin. Pitää saada purtavaa illaksi. Jonotan, petyn, jonotan ja löydän. Tie vie kaupasta kauppaan.

Tukalan tiimellyksen keskellä huomaan, että minun olisi pitänyt olla aikaa sitten tehtaalla. Myöhästyn taas pari tuntia, mutta onneksi Liina hoitaa minunkin koneen silloin, kun en ehdi itse sitä tehdä. Ja tietysti minä autan Liinaa silloin, kun hän hyppii elintarvikkeiden perässä. Paperikaupan edessä värjöttelee maalainen. Ostan siltä komean krysanteeminoksan. Sullon itseni ratikkaan ja ajan tehtaalle. Pillit huutavat kuin merihädässä. Heitän kukan Liinalle. Olet aarre! Ehdin koneelleni juuri ennen ruokatuntia.

Painan täysillä viiteen. Sitten haen lapset valtionhoidosta ja laahustan ruokineen kaikkineen kotiin. Valmistan illallisen priimuksella huoneen nurkassa, kun yhteiskeittiössä haisee niin paska, ettei siellä voi olla. Ja muutenkin ei sinne mahdu hyörimään ja pyörimään. Akat isolla perseellään tönii ja sehän väsyttää.

Ruoka on valmis. Lapset ja äijä syömään. Tiskata pitää vessassa ja tietenkin naapurin akka huutaa, että tiskit tiskataan keittiössä eikä vessassa sika! Minä tiskaan missä mieli tekee narttu! On pestävä vielä pyykkiä. Yhtä helvettiä. Kylpyhuone on koko ajan varattu. Ei siis sinne. Otan paljut, täytän keittiössä ja pesen pyykit huoneen nurkassa priimuksen vieressä.

Lapset eivät onneksi jaksa enää tapella. Ruoka tainnuttaa ne. Äijä huokailee ikkunan ääressä. Voi tätä viheliäistä elämää. Minä, että jumalauta, nyt on pyykit narulla valumassa, silityshommat käyntiin ja kohta, aivan kohta, tuota pikaa, ennen puoltayötä, meikäläinen pääsee lepäämään. Lapset sänkyyn hus, hus ja siihen ne heti väsähtävät. Ja äijä haukottelee ja torkahtelee tuolilla. Mutta minä en. Silitän ja siivoan. Äijä nukahtaa tuolille ja kuorsaa.

Asetan grammariin sen ainoan levyn, sen jota rakastan. Istuudun sängynreunalle ja nostan neulan mustalle savikiekolle. Ja hetkeä myöhemmin kippuraiset sävelten höyhenet leijailevat huoneessa ja saavat kaiken pyörimään. Jaloissa pyörivät vanhat Pravdat, samettilelut ja nukkekodin pikkuruiset vanerihuonekalut. Katossa, kostean taivaan kuivat tähdet ja öisen kaupungin elävät, valkoiset pilvet.