Armeijassa mulle kasvo rautaset leuat, rautaset poskipäät ja rautanen tahto. Hitsisaumat vaan oli sen verran hutiloituja, että kun pääsin siviiliin, niin runko murtu. Pian makasinkin kuopan pohjalla ja päälleni heitettiin puolitoista metrinen multakerros. Kylmän kuun hypähdettyä taivaalle kummulle tepasteli Sarik, uskollinen Sarikini. Se käänsi päänsä oranssina hehkuvaa kuuta kohti, ojensi kaulansa suoraksi ja alkoi ulvoa niin sydäntä särkevästi, että minä siellä maan uumenissa pillahdin itkuun kuin yliherkkä pikkutyttö.