Rupesin epäilemään naapuria, koska siellä kävi niin kummaa sakkia. Yksi kävijöistä oli juutalainen, toisen iho oli vihertävä ja kolmannella oli aivan uudet puolalaiset kengät. Siis puolalaiset! Ilmoitin miliisille, mutta tämä käski minun painua kotiini. En antanut periksi vaan sujahdin suoraan NKVD:n ilmiantovirastoon. Siellä minut otti vastaan naisvirkailija. Hän kuunteli tarkkaan ja kiitti minua kovasti. Hän lupasi, että he hoitaisivat asiaa siitä eteenpäin, tarttui olkapäähäni ja johdatteli minut hellästi ovelle. Minä siinä, että tyhjin käsinkö lähetät minut kotiin. Että jos edes eläkkeen saisin. Nainen siitä pillastui, kutsui kolme siviilipukuista paikalle ja ne veivät minut siltä seisomalta tutkintavankilaan. Siellä lojuin kahdeksan kuukautta. Sitten ne lähettivät minut pakkotyöleirille Kamtsatkaan ja sanoivat, että siinä on sinulle eukko eläkettä. Minä raadoin leirillä viisi vuotta. Kannoin yötä päivää mätiä lautoja läjästä toiseen. Sitten pääsin takaisin kotiin. Sillä välin minun ukko oli ottanut uuden vaimon ja muuttanut sen kanssa ties minne. Naapurini olivat vallanneet minun asuinpinta-alani. Ne samaiset, epäilyttvät naapurit. Mutta minä, kun olen vain tällainen eukko, marssin taas NKVD:n ilmiantotoimistoon ja kerroin, että naapurini ovat t varastaneet itselleen valtion omaisuutta asuntopinta-alan muodossa. Ja niinhän siinä lopulta kävi, että paha sai palkkansa. Naapurit vietiin tutkintavankeuteen ja lähetettiin leirille. Sinne kuolivat kait. Rillipäiset Isänmaanpetturit.